Löytöretki armoon ja vapauteen
25.10.2020
Oletko lukenut viime aikoina Paavalin kirjeen Galatalaisille? Jos et ole lukenut, niin ennen kuin jatkat tämän tekstin lukemista tästä eteenpäin, niin pyydän sinua lukemaan ensin galatalaiskirjeen ainakin kerran läpi.
No niin, jos nyt luit kirjeen kokonaan, niin millainen tunne sinulle tuli siitä?
Galatalaiskirje jakaa ihmisiä kahteen eri leiriin, niihin jotka pitävät kirjettä suuressa arvossa, ja niihin jotka eivät. Itse Martti Luther kutsui kirjettä oman vaimonsa nimellä, ”minun Katarina von Borani.” Galatalaiskirje hyökkää suoraan kohti, tavoistaan poiketen Paavali jättää pitkät ja kohteliaat tervehdykset, kuulumiset, terveiset ja kehumiset väliin, yleensä Paavali aloittaa kirjeensä ottamalla esiin joitakin kiitettäviä asioita kirjeen vastaanottajista. Galatalaiskirje on siinä suhteessa poikkeus, ainoatakaan ihmistä ei siinä kiitellä, ainoastaan Jumala saa ylistyksen, niinpä Paavali ei viivy pitkään alkutervehdyksessä vaan käy suoraan asiaan ja antaa tulla satikutia täydeltä laidalta.
Kirjeen sisältö on kuoleman vakava. Paavali tuo aluksi esille, että hänen apostolin virkansa oli samalla perustalla kuin alkuperäisten kahdentoista apostolin. Jos Galatian kristityt epäilivät Paavalin apostoliutta, he asettivat kyseenalaiseksi myös Pietarin, Johanneksen, Jaakobin ja muiden apostolien viran. Jeesus Kristus ja Isä Jumala olivat kutsuneet jokaisen apostolin, ja nämä olivat tilivelvollisia ensisijaisesti Jumalalle.
Galatalaiset olivat siirtyneet kannattamaan toisenlaista evankeliumia mitä Paavali oli heille julistanut. Paavalin viesti on selvä, toista evankeliumia ei ole olemassakaan. Ei ole mahdollista tulla Jumalan luo ja löytää pelastus toisella tavalla. Vain se armon tie on mahdollinen, jota Paavali on Galatalaisille julistanut. Mitään muutoksia evankeliumiin ei ole tehtävissä, sillä Jumala itse on ollut sen julistuksen takana eikä siitä voi jälkeenpäin yhtään tinkiä tai sitä muuttaa.
Judaistit olivat opettaneet että Herraan Jeesukseen uskominen on sinänsä ihan hyvä asia, mutta se ei riitä, jos ihminen aikoo pelastua. Vaan on tehtävä lisäksi muutakin. Herraan Jeesukseen uskomisen lisäksi heidän oli myös ympärileikattava itsensä ja ryhdyttävä noudattamaan juutalaista lakia. Galatalaiset olivat toisin sanoen tahtoneet parannella Jumalan tekoja omilla yrittämisillään. Taistelu evankeliumin vapauden puolesta on siis galatalaiskirjeen pääsanoma.
Judaistien opetus hyökkäsi sitä totuutta vastaan, että pelastus on Jumalan lahja, eikä perustu ihmisen tekoihin. Meidän tulee varoa opetusta, jonka mukaan pelastumiseen tarvitaan jotain muutakin kuin usko Jeesukseen. Totuuden vääristely on vaikeampi huomata kuin suoranainen valhe. Judaistit vääristelivät totuutta Jeesuksesta. He väittivät seuraavansa häntä mutta eivät uskoneet, että hänen ristinkuolemansa riitti tuomaan pelastuksen. Aina on niitä jotka haluavat muuttaa evankeliumia. He eivät joko ymmärrä Raamatun opetuksia tai pitävät totuutta sellaisenaan liian epämukavana. Ensilukemalla voisi luulla, että kirjeessä on kyse ympärileikkauksesta, koska se näyttää olevan asia johon Paavali keskittyy. Se herättää kysymyksen, ampuiko Paavali tykillä kärpästä? Miksi nostaa moinen meteli näin pienestä asiasta? Jos ihmiset haluavat tulla ympärileikatuiksi, toki se on hyväksyttävää. Oliko Paavali oikeassa nostaessaan moisen kärhämän tästä juutalaisesta ymärileikkausperinteestä? Vain miespuoliset ympärileikattiin – juutalaisuudessa naisia ei ympärileikata – juutalaisille sillä on uskonnollinen merkitys. Se oli juutalaisen merkki. Paavali oli tietenkin itsekin ympärileikattu juutalaisena miespuolisena henkilönä ja näytti oudolta hänen väitteensä valossa, että hän kuitenkin ympärileikkasi Timoteuksen, joka oli lähtöisin Galatiasta. Tämä voi vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta se johtui siitä, että Timoteus oli aikeissa kulkea Paavalin mukana tämän lähetysmatkoilla ja Paavali meni aina ensimmäiseksi synagogaan ja saarnasi juutalaisille. Timoteus ei olisi koskaan päässyt hänen mukanaan synagogaan, ellei häntä olisi ympärileikattu. Niinpä Paavali teki sen puhtaasti evankelioinnin vuoksi. Mutta nyt Paavali joka ympärilekkasi Timoteuksen, sanoi nyt Galatalaisille: ”Kuinka edes uskallatte harkita sitä!” Ympärileikkaus oli selvästi hyvin tärkeä asia, mutta sen takana oli selvästi jotain muuta.
Miksi Paavali vastustaa ympärileikkausta? Vastaus on se, että ympärileikkauksen takana on judaismi. Ja judaismista tulee helposti tekojen uskonto. Se on uskonto, jossa ihminen pelastaa itsensä noudattamalla käskyjä. Se on mahdoton tehtävä, mutta monet ihmiset silti yrittävät sitä. Nykyään se on oikeastaan niin, että kun joku tulee uskoon ja seurakuntayhteisöön, hänellä on ensimmäiseksi vastassaan lista `Älä tee`- asioista. Se antaa käsityksen, että olemme kaikkea vastaan, että olemme negatiivisia ja että jos tulee lähellekään Jumalaa, Hän pitää huolen, että kaikki hauska loppuu elämästä.
Paavali siis tarkoittaa: ” Jos annat ympärileikata itsesi, olet antanut vasta pikkusormesi ja kohta se vie koko kätesi. Jos lähdet ympärileikkauksen tielle näiden opettajien motivoimana, edessäsi on 613 muutakin lakia noudatettavaksesi.” On tärkeää laittaa ihmiset armon alle, ei lain alle.
Tätä samaa ei voi olla ihmettelemättä myös omana aikanamme. Joskus on ällistyttävää huomata millaista puppua sellaisetkin ihmiset ovat valmiita uskomaan, jotka ovat jo pitkäänkin kuunnelleet Jumalan sanaa, väärä oppi tulee luoksemme esimerkiksi näin: Ensiksi meitä kehutaan, meille kerrotaan kuinka hienoa on kun olemme kiinnostuneita Raamatun totuuksista, sitten meitä onnitellaan siitä että olemme turvautuneet uskossa Herraan Jeesukseen. Sen jälkeen opetus jatkuu tähän tapaan: ” Oletko huomannut, kuinka vajavaiseksi tunnet itsesi, vaikka uskotkin Jeesukseen?” ” Oletko huomannut että elämästäsi puuttuu ilo?” ” Oletko huomannut ettet jaksa rukoilla ja lukea Raamattua niin kuin sinun pitäisi?” ” Painavatko mieltäsi ajoittain masennus ja pelkotilat?” Pohdittuasi kysymyksiä, sinun on vastattava niihin myönteisesti. Muulla tavalla et näet voi vastata, jos olet rehellinen. Sillä eihän kukaan pääse lopullisesti eroon sellaisista asioista tässä elämässä.
Seuraavaksi saatkin kuulla ohjeen: ” Tuollaiset tunteet ja heikkoudet johtuvat siitä että sinulta puuttuu jotakin.” Se mitä sinulta milloinkin puuttuu, riippuu puhujasta, vaihtoehtoja on useita, ” Sinä kuulut väärään seurakuntaan tai väärään ryhmittymään.” ” Sinulta puuttuu tahdon lujuutta, sinulta puuttuu oikea asenne.” ” Sinä et ole ottanut Jeesusta vastaan oikealla tavalla.” ” Sinä et luota tarpeeksi lujasti Raamatun lupauksiin.” ” Sinä et ole tehnyt täyttä totta uskonelämästäsi.” ” Sinä et ole antautunut kokosydämisesti Herralle.” ” Sinä et uhraa tarpeeksi Jumalan valtakunnalle.” Ja niin edelleen. Läpi koko Kristinuskon historian, vastaavaa opetusta on ollut aina liikkeellä. Ihmeellistä on vain se kuinka helposti siihen langetaan.
Mutta oikeastaan se ei ole ollenkaan hämmästeltävää, koska ihmisen on aina yhtä vaikea tunnustaa olevansa syntinen. Kuinka vaikeaa onkaan yksinkertaisesti ja selvästi sanoa: ” Minä lankesin tähän ja tuohon syntiin, sinä ja sinä päivänä.” Esimerkiksi tähän tapaan: ” Varastin työnantajaltani viime maanantaina kun laiskottelin työpaikalla.” ” Olen kateellinen naapurilleni, koska hänellä näyttää kaikki olevan paremmin kuin minulla.” ” Tein aviorikoksen koska himoitsin kaunista naista / miestä, jonka tapasin eilen.” Ja sitten tunnustukset voisi jatkua vielä vaikkapa näin: ” Olen kadehtinut uutta työkaveriani siitä asti kun hän tuli työpaikalleni, koska hän näyttää osaavan kaiken minua paremmin.” ” Kadehdin erästä seurakuntalaista, kun Jumala näyttää käyttävän häntä niin paljon.” Sinä voit jatkaa listaa omilla synneilläsi.
Tälläista listaa voisi jatkaa hyvinkin pitkään, ja sen jälkeen siihen voisi alkaa lisätä naapureiden tunnustuksia. Mutta kuinka vaikeaa tälläisten asioiden sanominen onkaan silloin kun on itse langennut johonkin sellaiseen syntiin jota ei millään tahtoisi hyväksyä. Jos tälläisen heikkouden vallassa kuulen sellaista opetusta että voinkin välttää oman syntini kohtaamista, jonkinlaisella syyn vierittämisellä, olen valmis melkein mihin tahansa. Silloin olen valmis uskomaan myös toisenlaisen evankeliumin, joka vakuuttaa, että voin vapautua tietynlaisilla teoilla siitä heikkoudesta joka minua vaivaa. Toisenlaisessa evankeliumissa on kyse siitä, että Jumalan lupauksiin turvautumisen sijasta ihmiselle esitetään jotakin sellaista johon hän omassa itsessään voi turvautua.
Todellinen kysymys oli pelastus itse – koko kysymys siitä miten pelastus saavutetaan. Ihmiset tarjoavat erilaisia vastauksia tähän kysymykseen ja kaikkien niiden oletetaan olevan kristillisiä.
Yksin tekojen kautta.
Useimmat maailman uskonnot puhuvat pelastuksesta tekojen kautta. Täytyy rukoilla, täytyy paastota, täytyy antaa almuja ja niin edelleen ja niin edelleen ja sitten kaiken tämän jälkeen, asiasi voivat olla kunnossa suhteessasi Jumalaan. Pelastat itse itsesi omilla yrityksilläsi. Tee-se-itse uskonto vetoaa ihmisiin. Heistä tuntuu, että he ovat ansainneet pelastuksen ja he säilyttävät ylpeytensä. Se on omavanhurskautta ja se on jotain mitä Jumala vihaa. Jeesus ei kerta kaikkiaan tullut toimeen omavanhurskaiden ihmisten kanssa. Hän oli syntisten ystävä, mutta omavanhurskaiden, kuten fariseusten kanssa Hän ei tullut ollenkaan toimeen.
Teot + usko.
Usko tekojen tarpeellisuuteen on hyvin yleinen. Silloin uskotaan että pidämme niin monta käskyä ja lakia kuin suinkin vain pystymme ja Jumala antaa anteeksi sitten meille ne joita emme pysty pitämään. Tämä on ehkäpä kaikkein yleisin käsitys kristillisyydestä. Sitä voisi kutsua ” hyvän tekemis – kristillisyydeksi.”
Usko + teot.
Jotkut uskovat, että aloitamme uskosta ja jatkamme sitten teoilla. Kun olemme uskoneet Jeesukseen, meidän tulee sen jälkeen pitää laki. Juuri tätä Paavalin ajan `judaistajat´ sanoivat.
Usko yksin.
Me emme voi pelastua noudattamalla Vanhan testamentin lakia, emme edes pitämällä kymmenen käskyä. Laki ohjaa näkemään, että tarvitsemme anteeksi antoa. Kristus on täyttänyt lain vaatimukset puolestamme, ja meidän tulee kääntyä hänen puoleensa pelastuaksemme. Vain Hän tekee meidät Jumalalle kelpaaviksi. Jumalan hyväksynnän saa uskomalla yksin Jeesukseen. Tähän totuuteen ei tule lisätä mitään, eikä sitä saa vääristellä. Me pelastumme uskon kautta, emme hyvien tekojen vuoksi. Vain Jeesus voi antaa syntimme anteeksi ja tuoda meidät Jumalan yhteyteen. Vapaus Kristuksessa on etuoikeus. Se ei tarkoita lupaa elää moraalittomasti vaan oikeiden arvovalintojen tekemistä elämässä vapaudesta käsin. Vapaus mahdollistaa esimerkiksi lähimmäisten rakastamisen ja palvelemisen.
Vapaus on vapautta olla tekemättä syntiä. Eikö ole ihana vapaus! Olet nyt Kristuksessa vapaa olemaan tekemättä syntiä. Pelastus tapahtuu yksin uskosta Jeesukseen. Olemme Jumalan lapsia, Jumala on meidän isämme. Se on enemmän kuin lotto miljoonat tai koko maailman ystävyys. Sillä se joka pelkää Jumalaa yli kaiken, ei pelkää mitään muuta. Mutta mikäli ihminen kieltäytyy Jumalan tarjoamasta vapaudesta, eikä tulekaan Jeesuksen luokse, hän jää ikuisesti lain orjuuteen. Hän joutuu yksinään käymään loppumatonta taistelua syyttävää omatuntoa vastaan, joka ei milloinkaan anna pysyvää rauhaa. Jatkuvasti hän joutuu miettimään, vastasiko hän väärin jollekulle ihmiselle ja muistiko hän kumartaa oikeaan suuntaan ja olla pyllistämättä väärille henkilöille. Lapsen joka on päässyt Taivaallisen Isän syliin, ei tarvitse pelätä mitään tässä maailmassa, siinä on todellinen vapaus. Kirje kiillottaa evankeliumin timantin kirkkaaksi ja evankeliumi vapauttaa ihmisen omasta yrittämisestä ja antaa levon.
Palaan kysymykseen, jonka alussa esitin sinulle. Jos luit Galatalaiskirjeen, niin millainen tunne sinulle tuli siitä? Jos sinulle tuli vapauden tunne, minä onnittelen sinua, olet oikeilla jäljillä. Galatalaiskirjeen avain jae, on viidennen luvun ensimmäinen jae:
” Vapauteen Kristus vapautti meidät, pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”
Sami Holappa